Vihdoin sain toteutettuani pitkäaikasen toiveeni Lapin matkailusta. Reittiä oli mietitty jonkun aikaa, mutta toki se hieman muuttui matkan varrella. Reissuun varattiin matkailuauto sekä viikko aikaa,
ja ihan hyvin se riitti, jäi päivä tai puolitoista aikaa ennen asuntoauton palauttamista joten ihan ok ajoitus, joskin hieman kiireellä aikataululla, mutta tietääpähän jatkossa että ainakin kyseiseen matkaan ja tahtiin menee tuon verran aikaa ja voi ehkä hieman rennominkin ottaa.
Reitin aloitimma koto kömmänästä ja jatkoimme Kajaanin kautta Suomussalmelle Raatteelle, siellä pysähdyimme katselemaan menneitä rytinöitä ja ihmettelemään tapahtumaa. Kävimme myös aivan Suomen ja Venäjän rajalla vartiomuseossa. Siitä en kuvaa napannutkaan, ostimme viimeiset mansikat ruokapaikan keittiöstä kun näimme mainoksen joka oli vissiin vanhentunut ja keittiön nainen oli viimeisiä perkaamassa johonkin tarkoitukseen, mutta veimme mansikat vissiin kirjaimellisesti hänen käsistään. Ja hyvää teki jääkaappikylmät mansikat aivan hillllittömässä helteessä.
Matkaa jatkoimme pienempää tietä kohti Hossan kansallispuistoa. Se reitti ei tullut ilmaiseksi vaan monen mutkan, kiemuran, porojen väistelyn ja helteen riepottelemana kalliit mansikat lenti kaaressa korpisoille melkein Venäjän puolelle.
Ennen Hossaa pysähdyimme pienelle järvelle jossa oli pari muutakin matkailijaa.
Päätin hypätä järveen, jotta päänsärky ja pahoinvointi hieman hellittäisi. Kesän eka uintireissu ja oli se vesi kuin linnunmaitoo, ai että! Tuskailun jälkeen jatkoimma matkaa ja pääsimme hossan karhunkainalo campinkiin. Vietimme siellä yhden yön ja paikka oli kyllä kiva jossa pitäisi viettää enemmän aikaa. Kävelimme pienen lenkin ja päädyimme kirkasvetiseen Huosilampeen uimaan. Ja taas niin ihanaa vettä!
Hossassa herättyämme lähdimme jatkamaan matkaa kohti Kuusamon suurpetokeskusta. Siellä vietimme aikaa tunnin verran opastetulla kierroksella. Kuvia en ottanut koska eipä väkijoukon takaa mitään järkevää olisi saanut joten se jäi, mutta poronlihasäilykettä ostimme ja se oli hyvvää se.
Matkalla kohtasimma ukkosmyräkän, mutta jälkimainingit oli nätit ja ilma raikas!
Kuusamon kautta jatkoimme matkaa kohti Pelkosenniemeä, emmekä taineet pysähtyä minnekkään katselemaan mitään, Andy Mccoyn patsas odotti joten suuntasimme suoraan sinne.
Pelkosenniemi on pieni paikka mutta vieressä virtasi komea Kitisen joki.
Pelkosenniemeltä jatkoimme matkaa kohti Sodankylää ja hyvästelimme pohjoisimman Lidlin.
Sieltä paahdoimme kohti kakslauttasta jonne olisin halunut jäädä Caravan alueelle mutta sen sijaan menimme Kiilopään tunturia valloittamaan.
Kannattihan se "pienen" henkisen ja fyysisen väännön jälkeen, puitteet olivat mitä komeimpia.
Tarvottuamme tarpeeksi, eli huipulle ja alas kello alkoi jo tikittää sen verran ja maha kurnia, että nyt olisi päätöksen aika. Mihin menemmä yöksi ja minne syömään. Emme vissiin päässeet yhteisymmärrykseen vaan ajoimme eteenpäin kunnes auto lyötiin p-paikalle parkkiin ja peitto korviin. Vastakkaisella puolella tietä oli järvi ja poroja ei näkynyt missään vaiheessa siinä kohtaa joten ihan rauhallisin mielin nukuimme vaikka rekkoja ajelikin ohitse. Pelkona oli kolari jota en olisi halunnut todistaa. Verilänttejä oli aika paljon ja poroja liinat kiinni meiningillä joten ihan kiva juttu että mitään ei tapahtunut sinä yönä eikä onneksi koko reissunkaan aikana. Yhden kuolleen poron näin ojan pohjalla matkan varrella.
Aamulla jatkoimme kohti Inaria, sinne ei ollut montaa kilometriä, söimme aamupalaa huoltiksen pihalla, hoidimme aamutoimet ja lähdimme kohti Karigasniemeä. Siellä tankkasimme tankin täyteen ennen Norjan puolelle siirtymistä.
No voi terve sentään, pari kilsaa Norjan puolella ja heti pallo hukassa. Ei nettiä ei mapsia ei navia ei karttaa. Lähetäänpäs ajeleen. Onneksi oli tollojen turistien infokartta jossain kymmenne kilsaa ulospäin josta viisaampi osasi tarkastaa jotta olamma kohta jossai pielaveellä.. Ai että mun suuntavaisto joita ei ole. No eiku KARTAN ostoon ja siitä se sitten lähti vähemmillä tuskilla eteenpäin.. Kohti kapeita ylösnousevia mutkikkaita teitä. Onneks yks reitti pikkusen edesautto tätä armotonta matkapahoinvointia. Nyt ei ollut poroja tien tukkona mutta lampaita ja ynnä muuta rekkaa ja tietyötä. No ei sillä kiireellä Lapissa tee mitään.
Matkamme siis oli suunnata Nordkappiin. Ja niin teimme. Täytyy sanoa että matka kesti kyllä ikuisuuden kapeimpien ja mutkittelevien teiden takia. Porojakin alkoi olla ihan kiitettävästi. Eikä kallion lohkareetkaan auttaneet yhtään poistamaan jännitystä vaikka niitä ei tällä kertaa päälle lentänytkään. Tunnelit olivat kans yksi jännitysmomentti, varsinkin missä laskua ja nousua oli jonkin verran,(9%) ? taisipa se pisin mennä meren alta. Mutta on siinä ollu kyllä kova työ saada tie ihan perille asti. Pitäisi ihan lukea historiaa asiasta.
Sää oli muuten onneksemme hyvä, mitä hieman vettä ripsi ja Nordkapin päätepysäkillä oli niin vankka sumu ettemme eteemme nähneet! Poroja, sumuja, autoja, pyöräilijöitä, mutkia, rekkoja, motoristeja, pysäköityjä autoja, äkkimutkia, kallionseinää. Huh. Merta merta ja merta.
 |
| Nordkapp Caravan alueella puitteet oli kunnossa. |
 |
| Ihmisten tekemiä kivijuttuja oli joka paikassa. Onko mitään merkitystä? tehäänkö niitä vain koska kaikki muutkin tekee?Nordkapin näköpaikka alueella näitä patsaita ei saa tehdä. |
 |
| Poroja poroja poroja. Täytyy myöntää että kerran meni vähä hermo. :D Mut ei se auttanut. |
Perillä vihdoin ja näkymä tämä. Voi että otti pattiin. Pääsymaksut kahdelle oli yli 50e.
Sai kävästä rakennuksessa sisällä jossa oli jotain ja jotain. Ei sitä tötteröökää näkyny ko vasta sitte kun jalan olit ovesta saanu sisään. No ostin matkamuistomyymälästä avaimenperän jossa oli kuva maisemista. Että jeejee.
Pöristelimme takaisin Caravan alueelle ja vietimme siellä raikkaan meri-ilmayön.
 |
| Matkamuistoja rannoilta. |
Aamulla lähdimme köröttelemään kohti Honningvågia. Kävimme edellisenä iltana jo vähän kauppareissulla ruokaostoksilla. Aivan väsyneen nuutuneen näköisinä. Kassallekkin piti selventää että Jag är so trött kun ei oiken tullut hommista mitään. Hymyllä selvittiin sitten.
Niin ja Norjassa muovipussi maksaa yli euron. Ostin silti kaksi ihan matkamuistoksi.
Siistiäpä siellä kyllä oli, vaikka jottai muovin palasia meressä näky silti uivan. Mutta kirkkaat veet ja kalanhaju! Sellainen on Honningsvåg!
Tosi idyllinen ja kaunis kalastajaKaupunki ja kaupunki on vaikka alle 3000 asukasta. Mutta tiivis paikkakunta niin vaikuttaa tosi jotenkin isommaltakin paikalta. Ahtaaseen rakennettu, siina ja siina että mahtui parkkiin asuntoautonsa kanssa keskustassa.
Laitoimme auton parkkiin ja aloimme etsimään suositeltua kuningasrapu ravintolaa. Kävelimme vesisateessa ja katselimme hieman paikkoja.
 |
| Peikko joita on joka maassa ja laivakoira Bamsse. |
Löysimme Raflan ja menimme maistamaan ite kunkkua ihan ensimmäistä kertaa. vähä jänskätti. Ja oliha se hyvvee! tosi kermainen ja pehmeä liha. Suosittelen.
 |
| Alkuruoaksi K-rapu keittoa |
 |
| Pääruoaksi K-rapu aunaturel. Jeeeeeees. Voin ja leivän kanssa. Jamjamjam. |
Aikaisemmin kokeillin Isoja katkarapuja katkarapusalaatilla ja "leivällä", Justihin. Se oliki jottain Norjalaista sokeripullaa vaikka luulin sitä rieskaks. Ei olluna oikee hyvä kompo.....
 |
| Kalatuotteet yllättävän edullisia. no miksipä ei, lähiruokaa. Iso paketti laadukkaita kalapihvejä päälle pari euroa ja iso pakettei jättikatkoja 6e. |
Mahat kun saimme täyteen niin matka jatkui kohti Altaa. Komeat maisemat senkun jatkui vaikka välillä alkoi hieman tasaantumaan. Tuntureita "vain", mutta pitkän matkaa oli kilometri tolkulla mahottomia hillasoita. Porukkaa oli keräämässä Suomestakin asti. Aateltiin jäähä keräämään mut jotenki tuntu että kehtaako että tuleeko tappelu. Aateltiin että olokoot. Ajeltiin ja jäätiin sit kattleen maisemia jossain kohden. Ihmeellisesti on rakennettu taloja isojen tuntureitten päällle eikä teitä ole välttämättä pihaan. Ihmiset parkkeeraa tien laitaan ja porkkaa sitten kotiin. Mutta miten ne on rakennettu ko näyttää että taivaasta tipahellu mökit metikköön. Ihmeellistä.
Altassa ajoimme Kautokeinoon kääntyvän risteyksen suoraksi ja matkasimme Hammerfestiin, mutta käännyimme takaisin ja jälkeen päin aateltuna hieman harmittaa koska aikaa olisi ollut vaikka yöpyä siellä. Varmasti näkemisen arvoinen paikka.
Ennen Altan keskustaa pysähdyimme jossain esikaupungissa, en tiedä missä ja ostimme jotai jostain marketista. Nuuskaa ja jäätelöt, maksoivat yli 50e :D Yksi purkki kustansi 10e. Oli vain 5 purkkia kun 10 ois pitäny olla. Thank lord for that.
Mut ei ollu mun ostos. onneks. Huh.
Altasta jatkoimme sitten matkaa Kautokeinoon, vaikka mielessä oli Alta Camping mutta ei jäätykään sinne. Mietittiin että oisko Kautokeinossa ollu jotain kivaa. mut jotenki niin surullisen olonen että en halunu jäädä. Altasta tuli mieleen Kärsämäki ja Kautokeinosta joku Nivala tai Haapavesi.
Campinkiä olis löytyny kait mutta jäin kaipaamaan jotain sellaista aito Lappalaista tai Saamelaista kulttuuria kaiken sen trendisetterin jälkeen jota kohdattiin eniten Levillä!! Halusin äkkiä pois sen jälkeen kun Saamelainen ravintola ei ollut auki eikä juuri muukaan paikka Burger kingiä lukuunottamatta jota en halunnut syödä. Poronkäristystä en saanut tällä reissulla ollenkaan. Oishan sitä ollut toki hintaan 30e ravintoloissa. Pari paikkaa meni ohi suun missä sitä olisi ollu ihan kympilläkin myynnissä. Mutta kiire taisi pilata nyt monet jutut tällä reissulla.
Leviltä kun lähti oli joku sekavan olonen poroparkki kotineen, mutta emme jääneet. Ois voinu olla ihan jees!
Yövyimme siis Norjan jälkeisen yön taas Suomen puolella Hetassa. Auto parkkiin jonkin luontomuseon tms kupeeseen ja siinä vietimme yön. Alkoi olla jo aika kylmä, aamulla 12 astetta.
Aamutoimet huoltsikalla ja matka jatkui kohti Muoniota. Nyt jäimme sitten Pallastunturille ihmettelemään ja nousemaan toisen kerran viereiselle tunturille. Ostin jopa matkamuistoksi taitelijan kuvaaman porokortin ja jutustelin myyjälle etten ole oikein saanut porosta hyviä kuvia kun autoista aina vauhdissa eikä vastaan ole tullut käveltäessä yhtään. Myyjä sanoi, että tässä pihalla ruukaa olla poroja ja kuinkas sattuikaan, palattuamme tunturoimasta porot olivat lyöneet itsensä parkkiin talon seinustalle. Nyt sitten sain tilaisuuteni.
 |
| Kiitos kuvaajalla hienosta kuvasta! |
Toi on muuten oikeesti kaunis yksilö tää suklaasarvi tässä :D oikee näyttelykelponen vaikken niitä harrastakkaan.
Pallakselta suuntasimme kohti Leviä ja Kittilää. Täytyy sanoa että just joo. Tosin siellä oli kyllä toinen King Crab House ja jopa paremmilla valikoimilla mitä H:ssa. Sunnuntain tarjouksena kaikki hampurilaiset. K-ravun lihalla 15e. Houkutteli, mutta mä olin menossa sinne Saameraflaan tai edes poronkäristystä syämään! Kumpaakaan en saanu joten talla laudalla hittoon sieltä.
Sekin vähän harmitti kun matkan varrella oli kaikenlaisia koruliikkeitä, ihan nordkapin tien varressakin sininen talo jossa isolla luki Silver Shop. Mutta niin pieni budjetti oli että hyvä kun ruuissa pysyi. Harmin paikka, olen katsellut netistä jälkeen päin mitä kauniinpia Lappiaiheisia koruja joita pitäisi joskus hankkia.
Olen myös aivan rakastunut riskuihin, mutta tiedän, että ei saamelaisena en voi niitä käyttää.
Olenkin miettinyt, että onko korvismuodossa tai kaulakoruna asia sitten eri?
Tämä asia on kysynnän alla ja jos on ok käyttää niin haaveissa on hankkia kyseiset korut.
Kittilästä rullasimme kohti Rovaniemeä. aattelimma jäähä mutta mielestäni Camping oli jotenkin hinnakas ja emme tieneet mitä olisimme tehneet kun oli sunnuntai ja ilta. Mikään missään ei ollu auki. Olen käynyt aikasemmin siellä Lordi ravintolassa enkä tiennyt onko sitä enää olemassa joten survasimma eteenpäin kohti ranuaa. Sieltä löysimme halvemman Caravan alueen ja jäimme sinne yöksi. Seuraavana aamuna olimme jo hyvissä ajoin kiertelemässä Ranuan eläinpuistoa.
 |
| Jemma orpo karhutyttö |
Huomasi eläimistä heti, että haistoivat ihmiset. Nenä vippasi jatkuvaan ja silmät pyöri linnuillakin päässä. Vai oliko enemmän rolling eyes kun kaakatus ja huuto kuulu jatkuvaan. Itse koitan olla naama ummessa koska mua kiinnostaa tarkkailla! Eläimet hermostuu heti ihmisen kainalohiestä ja lähtee lätkimään. Saati sitte kirkumisista ynnä muista eläimellisistä huudoista. Just stay the F calm and observe!
 |
 |
| Linnut oli kauniita, mutta niistä oli vaikeaa saada kuvaa kännyllä. |
Kävimme lopuksi syömässä Wild Artic ravintolassa mahamme ähkyyn kunnes suuntasimme kohti Pudasjärveä jossa mietimme minne sitten koska kello oli vasta jotain kolmea eikä todellakaan kotiin ollut ikävä! Mietimme Taivalkoskea koska isäni puoli on sieltä mutta olisi tullut outo kiemura reittiin eikä se nyt mikään tärkeä paikka ole mulle muutenkaan. Joten pähkäilimme ja päätimme lähteä vielä Hailuotoon koska en ole siellä koskaan käynyt. Saavuimme sopivasti satamaan ja pääsimme vartin odottelun jälkeen lautalle odottelemaan pääsyä Hailuotoon.
Ajelimme vielä n 30km saaren toiseen päähän jossa olikin sitten kaikenlaista pientä mökkiä ja ravintelia.
Kotosalla olimmekin illalla kymmenen aikaan ja vielä auton tyhjennys samalla kertaa ja siinäpä se ilta menikin, jouti melkolailla nukkumaan ja hyvin maitto uni jo omassakin sängyssä makiasti.
Kilometrejä tuli mukavasti ja saa lisätä jonkun 400km mitkä kartasta puuttui kotimatkoja.
Jäi kyllä hyvä mieli ja puraisi kieltämättä Lappi ja Norja kärpänen. Matkailuauto on ihan kätevä, ei tarvii ressata majotuksen puolesta ollenkaan, kaikki on mitä tarvii ja Caravan sekä osasta huoltoasemia on huoltopisteitä. Saa laulaa nyt itsekkin ja viisastuneena että karavaanari karavaanari on kaikkien kaveri... ;) Saapi ihan rennosti putputella ja kiireisimmät pääsee ohi. Kerran kun mikrot ja liedet pomppaa metrin ilmaan niin oppii että eipähä hötkyillä, naatittaan vaan =)
Mariana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti