Japanilainen rasia

Jälleen uusi ja jännittäväksi koettu tekniikka. Päästiin ketjujen punomisen jälkeen taas millin mittaus hommiin! Ai että tunnen tuskanhien nousevan ajatuksesta jo pintaan. Rakastettu vihattu milli voi pelastaa tai pilata elämäni.
No ei siinä mitään, sinnikkäästi vaan hammasta purren kohti uusia Pisan torneja!

Lähdetään nyt vähän helpomalla(?) liikeelle eli materiaalien valinnoilla.
Ihan perustarvikkeisiin tarvitaan konepahvia. Paras on 2mm.(tai tätä käytimme) Siihen sisus ja päällysmateriaalit.

Kirjansidontaan hankittuja tapetteja.

Aletaan ohjeen mukaisesti piirtämään MILLIN tarkkoja viivoja pahville jotka sitten mattoveitsellä siististi ja kevyin vedoin leikataan irti. Tässäkin taas MILLIT merkkaa sillä vinoon vedetty viilto näkyy ja tuntuu lopputuloksessa luissa ja ytimissä.

Teimme aluksi pienehkön ja helpon kaksi osaisen rasian, mutta kuten sanoin, onnistuin siinäkin menemään millin heiton verran päin helvettiä. Aluksi rasiasta tuli neliö kansineen, mutta onneksi ope avusti niin että ei tarvinnut itkien lähteä kotiin. 

Piirretään  kaikki tarvittavat mitat käännösvaroineeen yms. poistettavat osat ja laatikon keskusta. 

Kun laatikkojen ala- ja yläosat on leikattu, otetaan sisälle tulevan paperi ja liimataan lätkä kiinni paperiin. Paperin tulee olla samankokoinen kuin pahvinpala, mutta ensin liimataan, sitten leikataan. Näin saadaan varmasti sopiva ja tasainen jälki. 

Ok. Tässä huijasin ja tein väärin koska paperi olikin jokin itseliimautuva hössötys, mutta seuraavassa rasiassa toimin asianmukaisesti. 

Kun paperi on liimattu kiinni ja saanut olla painojen alla jonkun aikaa, aletaan poistamaan nurkista ylimääräiset roskat ja  aletaan viiltämään rasian reunoja. 

Nurkat pois siksi jotta saadaan rasialle reunat ja liitokset.

Selväksi tuli sekin, että tässä hommassa olisi saanut olla poppamiehen taitoja tietääkseen mikä on SE sopiva kohta jolloin on viilletty sopivasti. Ei liian vähän eikä liikaa ettei mene katki. Jokin sääntö se oli, mutta kapinoiva mieleni unohti sen jo. 

Kun rasiaa on rassattu tarpeeksi, aletaan kokoamaan sitä kasaan. varovasti taivutetaan reunoja ylösopäin ja maalarinteipeillä kiinnitetään reunat. 

Kun rasia oon koossa, leikataan päällyspaperit samalla tavalla kuin sisuspaperitkin, mutta nyt niihin jätetään käännösvarat jotka tulevat rasian sisäpuolelle. 

kaksi reunaa (vastakkaiset) ilman siivekkeitä ja kaksi siivekkeillä.

Liimausjärjestys siivekkeelliset ensin ja siivettömillä viimeistellään. Hangataan vielä reunoja ja nurkkia taittoluulla sileämmiksi. Sovitetaan ja toivotaan parasta!

Valmiina säilömään aarteita.

Kotelon valmistus

Kakkostyönä aloimme valmistamaan kolmiosaista koteloa. Tässä eroavaisuutta oli se, että nyt etu-ja takapahvien väliin tulisi selkä eikä pahvista nostettaisi  muita kuin kolme reunaa. 

Kansien päällysmateriaaliksi sain kivaa vanhaa kangasta, johon löysin saman sävyistä tapettia sisäpuolelle. 

Kangas tulisi ensin taustata jotta siitä tulisi tukevampi ja kestävämpi. Se myös estää liiman tulemista kankaan läpi eikä näy ikävästi kuivuttuaan. 

Taustaamiseen käytetään liimana vehnäjauho-vesiseosta sekä kertakäyttöistä lakanakangasta. 

Vehnäjauhoseoksen suhde on 1 osa venhäjauhoa ja 4 osaa vettä. Kiehautellaan kiisselimäiseksi ja annetaan jäähtyä. 

Aloitetaan laittamalla kangas oikea puoli käsittelemätöntä vanerilevyä vasten, kostutetaan ja leveällä pensselillä suoristetaan kangas rypyistä. 

Otetaan kankaan kokoinen pala lakanakangasta ja sivellään se kauttaaltaan vehnäjauhoseoksella. 

Nostetaan jauhoinen kangas kostutetun kankaan päälle ja sivellään topakasti kiinni toisiinsa poistaen rypyt, ilmakuplat yms. Annetaan kuivua yön yli. Kankaan saa irroitettua hyvin palettiveitsellä.

Kotelon sisustan päällystämistä, reunojen leikkaamista ja taittoa. Selkä lisätään.

Selän lisääminen tulee sitten, kun reunat on taitettu. Liitospaperi mitataan tarkalleen ja jätetään väh. 3mm välit (valkoiset kohdat) Paksummissa materiaaleissa kuten taustatussa kankaassa saa olla sen 4mm. Nämä oikean kokoiset raot takaavat sen, että kotelo mahtuu taittumaan kiinni asti,

Kun selkä on kiinnitetty, aletaan mittaamaan päällysmateriaaleja ja viimeisenä selän päällystäminen eikä tässä vaiheessa kuten opettaja sitä loputtomiin jankuttikin....

Selkänahat revittynä.

Reunoihin lisättiin 3+2cm eli 5cm sisältäen käännösvarat. Keskikohta mitattiin ja sitten liimattiin laatikko kiinni. Sen jälkeen alettiin leikkaamaan pois määrätyt kohdat. Tässäkin tuli siivelliset ja siivettömät kappaleet ja siivelliset liimattiin ensin. Leikkasin myös kärkiä hieman pois jotteivat näkyisi niin paljoa kuten edellisessä laatikossa. Taittuluulla painellaa reunat ja nurkat siisteiksi.

Pikkuiset kolmiot viimeisenä ja tältä
_pitäisi_  näyttää ilman selän päällystä.

 Blogiin on hirmu vaikea selittää näitä tarkkoja ohjeita ja tekniikoita miten millin tarkkaan mikäkin tulee, monesti piti kysyä neuvoja ja vaikka sanottiin miten tehää ni silti piti tehä just toisin päin.

Yritän tehdä tässä itselleni jotain muistiinpanoja jos jatkossa kotona innostuisi rasioita tekemään, mutta saa nähdä muistaako ja osaako kaikkia pikkujuttuja ja muttia. 

Olin aika tyytyväinen kolmiosaiseen koteloon, kunnes päätin tehdä sellaisen etätehtävänä, Koteloa tuli muokata omilla mitoilla ja jotain muuta pientä. No ne pienet muuttuivat AIKA ISOIKSI ja tuntui, että ihmisen järki loppuu ennenkuin kotelon saa valmiiksi.

Ennen etätehtävän tekoa, jota toki emme koulussa tehneet muuta kuin hieman suunnittelua ja materiaalien katselemisen verran, teimme vielä yhden tehtävän. Siirryimme 11-osaiseen rasiaan joka alkoi tuntua aika haasteelliselta. Oikeastaan nyt kun miettii jälkikäteen, se oli kaikista helpoin. Tylsin osuus oli edelleen se millin vääntäminen ja leikkaaminen kun se on niin kriittistä. 

Silloin kun liimattavat kankaat on hyviä ja liimautuu pahviin hyvin, tuntuu että työskentely sujuu kuin tanssi, saa vain sutia liimaa ja taitella kiinni. Noh toki siinäkin mentiin pepa eellä puuhun kun tiettyjä kohtia jäi leikkaamatta ja liimattua väärin. Mutta ensimmäiseksi työksi ihan ok.

Olin kovasti suunnitellut tekeväni 11-osaisen kivasta ruskeasta kankaasta jota oli kirpparilöydössä. Housut olivat uudet, sillä sen verran jämäkkää olivat ilman nukkaa tai mitään muutakaan kulumia tai epämääräisiä hajuja, Aikani purettua ja ommeltua totesin että materiaali ei riitä mihinkää. 

Ärsyyntymisekerroin alkoi nousta päivä päivältä enemmän kun aika alkoi loppumaan kesken ja vaikka mitä työvaiheita oli vielä tekemättä. 

Sattuipa kangasvarastosta löytymään toinen housuprojekti ja niissä oli sen verran leveä takamus että riitti hyvin rasian tekoon.

11-osainen oli niin monivaiheinen, että ei riittänyt enää into alkaa dokumentoimaan joten kuvia työvaiheista ei ole saati kirjallista infoa. Muutenkin sen verran asiaa, että ei niitä näin luokkalaisilta opittuna, pielavetisesti kirjotettuna saa mitään tolokkua. 

11-osainen rasia valmiina. 

Kun ihme ja kyllä kaikesta siitä tuskailusta jäi vielä "luppoaikaa" jäljelle, piti vielä tehdä yksi  lisää. No minähän tein. Kylläkin kaksiosaisena koska halusin päästä _helpolla_. Huom. Ei sellaista ole olemassa. Ai että rakastan numeroiden kanssa vekslaamista, varsinkin kun pienet aivoni kutistuvat rusinaksi luvuista keskustellessa.

Nyt kaipasin jotain hempeää, romanttista. Suunnittelin hieman 20-lukulaista lookkia. 

Kauniista tapeteista saa loihdittua näyttäviä rasioita.

Etätehtävää miettiessäni pyöri edelleen kirjasidonnassa suunnittelemani päällystys jota en sitten toteuttanut. Hoksasin, että käytämpä sen tähän niin ei jää kummittelemaan. 

Varastosta löytyi mustaa nahkaa ja niittejä, joten niistä tekisin kolmioisaisen kotelon. 

Tämä projekti oli tarkoitettu epäonnistumaan alusta alkaen.

Olisi pitänyt tajuta, että ei tule hyvä missään muodossa kun liian vaikeaksi menee. 

Ja niin siinä sitten kävi, että purkuun koko höskä. Tosin hyvä, että tuli kokeiltua niin toinen versio onnistui tietyissä kohdissa tosi hyvin, Harmitti vain, että mustaa nahkaa en löytänyt enää mistään joten oli tyydyttävä toiseen materiaaliin. 

Musta nahka itsessään tekee  tuotteesta tyylikkään ja laadukkaan.

Löydettyäni uuden kankaan, ei enää ollut aikaa alkaa vehnäjauhoilemaan. Päätin kokeilla Magic-paperia joka silitetään kiinni. Tässäkin tein jonkun virheen kun kangas alkoi irtoamaan liimaus vaiheessa kankaasta. Ja taas oli hermo pinnassa. 

Päätin myös nostaa toista laitaa niin, että kotelo ei enää aukea kokonaan. Siitähän se riemu vasta repesi kun pasmat sekoittui ihan kokonaan. Tässähän on ihan uusi malli! Ei ollut ohjetta siihen, joten soveltaen eli säätäen kokeilemaan varovasti,miten liimaus tapahtuu kivuttomasti. Menihän se lopulta, mutta tiettyihin kohtiin jäi virheitä kun ei ollut tietoa miten sen kuuluu olla. 

Välillä tuntui, että koko hökötys leviäisi käsiin kun joutui jo kertaalleen purettua koteloa kurittamaan uudelleen niittien laitossa. Sain kuin sainkin homman kasaan ja pieniä kauneusleikkauksia tehden kotelosta tuli ihan ok, kun ei kovin tarkkaan katsele. Mutta muuten pääli puolin melekoosen rok on!

Ei kannata väheksyä sanaa rasia. Se voi olla todellinen
Pandoran lipas!

         

                                                                                                                                      - Mariana